Vappuaatto!!! Espalle katsomaan Mantan lakitusta ja illalla vedetään sellaiset lärvit että taju lähtee!
Eiku ei sittenkään – muusikot ja miksaajat ovat vappuna töissä.
Hotelli Korpilammella en ole aiemmin joutunut käymään. Tämä(kin) paikka näyttää sellaiselta 70-luvun Neuvostoliitto-tyyliseltä betonibunkkerilta, jonka peruskorjaaminen alkaa räjäyttämällä paikka aluksi maan tasalle ja suunnittelemalla tilalle jotakin ihan muuta. Hotelli on rakennettu aikaan, jolloin on uskottu, että karu, päällystämätön betoni on jylhää – ei rumaa – ja ruskeaan kallellaan olevat punaiset ikkunakarmit ajattomia. Tosi tylyä hei, ehkä ulkokuori kätkee alleen kultaisen sydämen? -No ei. Tunkkaisenruskeat kaakelilattiat ja lievästi kulahtaneet pinnat ovat ”perfect match” ulkopintojen kanssa.
Eiku ei sittenkään haukuta Neuvostoliitto-designiä – kun tarpeeksi odottaa, niin kyllä tämäkin tulee vielä joskus muodin pinnalle.
Roudaamisen kannalta Korpilammen ravintola on helppo: pakettiauton pystyi peruuttamaan suoraan sivuoven luokse, josta kamat sai työnnettyä rullakolla nopean hissin kautta lavan viereen. Matkalla ei ollut yhtään porrasta, jee!
Soundcheck
Laitoin bassovoittoisen alkunauhan pyörimään. Välikatto yhtyi soittoon alkamalla ritistä, rätistä ja kolista ihan järjettömästi jo pienellä äänenvoimakkuudella. Pudotin subbareista tehot puoleen ja jäin odottamaan illan keikkaa ”mielenkiinnolla”.
Henkilökunta oli kyllä ystävällistä ja ympäröivät maisemat hienoja, joten ei paikassa sinänsä mitään pahaa ole. Julkisivuremppaa kehiin niin loppuu satunnaisen miksaajan ininä. 🙂
