Gebardin miksauskeikka Yyterissä tarkoitti 18-tuntista työpäivää. Onko järkee vai ei? -No ei tietenkään ole, mutta eihän tätä rahan takia tehdä vaan siksi että… hmm, ei tule kyllä mitään järkisyytä mieleen. Lauantain aikataulu:
11.30 Lähtö Yyteriin
15.20 Roudaus alkaa
17.10 Kamat pystyssä
22.00 Keikka – 3 settiä
02.10 Lähtö Helsinkiin
05.30 Nukkumaan.
Mitä päivästä jäi mieleen?
- 1 kpl aivan saatanan vihainen akka, joka tuli huutamaan mulle, että bändi on liian lujalla. Ei pysty keskustelemaan pöydässä, joka sattui olemaan lavasta muutaman metrin päässä. Laulustakaan ei saa selvää. Musiikin pitäisi olla hiljaisella siellä taustalla. Kerroin, että Gebardi on bilebändi. Vastaus oli hyytävä: ”MIKÄ VITUN BILEBÄNDI??? TÄMÄN PITÄÄ OLLA TAUSTAMUSIIKKIA!!! LAITA SE HILJEMMALLE!!!!”. Ämmä jäi kyttäämään miksauspöydän viereen kymmeneksi minuutiksi ja sai jopa mun käämini palamaan (vaikka olen super-rauhallinen luonne). Huusin sille lopulta, että ”voitko nyt poistua jankkaamasta ja anna mun tehdä työtäni rauhassa”. Ei se lähtenyt. Bändin laulaja kävi tällä välin laittamassa toisen puolen PA:t kokonaan kiinni, koska hän varmaan arveli, että akka oli tilaisuuden järjestäjiä tms. tärkeä pikkusielu. Ei se ollut.
- Mestassa oli rauhallisia juttelupaikkoja ympäri taloa. Miksi siinä bändin vieressä pitäisi pystyä keskustelemaan ääntään korottamatta? Ja sitä paitsi kuka ton ämmän kanssa haluaisi mitään keskustella? Ja hyvin se pystyi mun kanssa kommunikoimaan siinä ”hirveässä metelissä”, jota musiikki kuulemma oli. (Tottahan se puhui, mutta virallisen kantani mukaan bändi soittaa laadukasta viihdemusiikkia aikuiseen makuun.)
- Myöhemmin keikalla muu yleisö huusi bändille, että ”soittakaa kovempaa”. Kaikkia on vaikea miellyttää, ainakaan yhtä aikaa…
- Paluumatkalla kettu pääsi juuri ja juuri tien yli ennen kuin olisin jyrännyt sen Hiacella tiehen.
- Yyterin Kylpylähotelli on kulahtanut. Hotellihuoneeni pinnat olivat karmeassa kunnossa. WC:n kaakeleista osa oli halki. Tiivisteissä oli homekasvustoa. Värimaailma oli raikkaasti suoraan 70-luvulta. Hieman kun odottaa, niin se on taas muotia.
- Miksauspöydän ja bändin välissä tanssineella miehellä oli orastava pälvikalju. Katso kuvituskuva, joka liittyy tapaukseen.
- Henkilökunta oli tosi ystävällistä.
- Roudatessa kamoja ei tarvinnut kantaa yhtään porrasta pitkin.
Normipäivä tuo oli.