Marraskuussa podcastien äänitykset ovat jatkuneet vilkkaina. Uusia asiakkaita ilmaantuu tasaista tahtia ja vanhatkin palaavat tekemään äänityksiä, eli ehkä täällä on jotain tehty oikein! 🙂 Tänään vieraina oli jo sellaista porukkaa, että nauroin tilausta vastaanottaessani mielessäni, kuinka en tiennyt edes vitsinä unelmoida tällaisista projekteista. Jos podcast-vieraan esimies olisi tullut paikalle, niin kaupunginosan päällä olisi pörränyt pari helikopteria ilmatilaa varmistamassa.
Pääsin tekemään A/B-vertailua Pulu Studion ja kilpailevan studion podcastien laadun välillä, koska jatkoin erään podcast-sarjan tuotantoa asiakkaan antamilla samoilla spekseillä. Lopputulosta vertaillessani sain loihdittua mielestäni korvaa miellyttävämmän, tasapainoisen puheäänen, jota on vaivatonta kuunnella.
Superherttaa sen olla pitää
Äänitän podcastit parhaillaan laajakalvoisilla kondensaattorimikrofoneilla aina kun vain mahdollista. Shure SM7 näyttää olevan suosittu useammassakin amerikkalaisessa pro-luokan podcast-studiossa, mutta itse en tykkää siitä; se tuottaa kyllä erittäin kuivan, vähäkaikuisen signaalin, mutta laajasta taajuusvasteesta huolimatta soundi ei ole yhtä lämmin ja pehmeä kuin ikuisella suosikillani, AKG C414-B ULS:llä. C414:ssä on neljä suuntakuviota, joista podcasteissa käytän superherttaa. Se tarjoaa kapeimman suuntakuvion soundin kustannuksella – hertta on parempi, 8-kuvio vielä parempi ja omni loistava (hyvässä tilassa). Podcast-äänityksessä haluan minimoida vuodot, joita laajakalvoisia kondensaattorimikrofoneja käytettäessä väistämättä tulee melko paljon. Siksi tuo superhertta antaa kokonaisuutena paremman lopputuloksen; vähemmän vuotoääniä = enemmän mikrofonin takana olevaa puhujaa => parempi lopputulos.
Mikrofonien ja puhujien sijoittelu ympyrään
Olen harkinnut pitkään pyöreän neuvottelupöydän hommaamista, sellaista, jossa on reikä keskellä. Pöydän halkaisijan pitäisi olla mallia ”suuri”, eli pari metriä. Sellaista pöytää ei ole vielä tullut vastaan. Kuvittelin löytäväni pk-seudulta kolmesta tai neljästä palasesta koottavan kokoontaitettavan ympyräpöydän, mutta aika hiljaista on. Nyt olen luopunut pöytäsuunnitelmasta ja asetellut podcastien puhuja joko vastakkain tai 120 asteen välein reilun parin metrin päähän toisistaan äänityshuoneen keskelle. Tämä vaikuttaa olevan toimiva ratkaisu; kaikki näkevät helposti toisensa ja keskustelu on helppoa. Mikrofoniständeille jää runsaasti tilaa keskiympyrään. Kaikki halukkaat saavat eteensä nuottitelineen tai pienen apupöydän.
Kilpaileva vaihtoehto kahdelle puhujalle
Yhden asiakkaan luona podcastit äänitetään alla olevan kuvan näköisen pöydän äärellä. Tähän mahtuu tietenkin vain kaksi henkilöä. Mikrofonien asettelu on myös haasteellista, koska ne pitää laittaa niin lähelle toisiaan. Äänityksen ajaksi pöydälle rakennettiin puhujilta lähes näköyhteyden peittävät akustoinnit vuotoäänien vähentämiseksi. Soundista tuli aika hyvä, mutta podcast-vieraan olo ei välttämättä ole kaikkein rennoin, kun edessä on iso U:n muotoinen akustiikkapaneeli ja pöydän toisella puolella olevasta puhujasta näkyy vähän otsatukkaa…
Toisaalta tällaisessa asetelmassa tunnelmasta tulee väkisinkin tiivis… En kuitenkaan hommaa samanlaista 2 hengen baaria studioon.
Jälkieditointi
Kun podcastin äänitys on päättynyt, niin mitä teen jälkituotannossa? Aivan ensimmäisenä varmuuskopioin raakaraidat turvaan – joko toiselle kovalevylle tai ftp-siirrolla Pulu Studion serverille (varsinkin valtiomiestason äänitysten yhteydessä). Sen jälkeen käyn jokaisen raidan yksitellen läpi Adobe Auditionilla seuraavasti:
- Mahdollisesti n. 6 dB kohinanpoisto 0-300 Hz alueella, jos studioon on kantautunut melua ulkopuolelta. Korkeammat taajuudet eivät tule läpi rakenteista.
- Hälyäänien poistaminen / vaimentaminen (yskäisyt, papereiden plärääminen jne.)
- Maiskutteluäänien vaimentaminen (puhujata riippuen jos tarpeen)
- Jos raidalla on hiljainen puhuja: vuotoäänien vaimentaminen manuaalisesti 6 dB, jos joku toinen vieras puhuu kovalla äänellä.
Kun kaikki raidat on käyty tuolla tavalla läpi, alan säätää puhujien soundeja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi raitakohtaisia EQ:ita (Fabfilter Pro-Q3 / natural phase tai medium linear phase tätä kirjoittaessani) korvakuulolta säätäen. Lisään jokaiselle erillisraidalle myös puheäänelle kompressorin (Fabfilter Pro-C2 tätä kirjoittaessani). Luonnollista soundia haettaessa kompressoin kovimpia ääniä 1-3 dB, naurunremakkaa enemmän. Lisään raitakohtaiset de-esserit, jos niitä tarvitaan.
Nyt raidat ovat valmiita kulkemaan summattavaksi bussiin. Bussissa on:
- EQ – Yleensä highpass 80 Hz, muuten tasainen
- Compressor – ottaa kiinni silloin, kun kaksi tai useampi vieras puhuu yhtä aikaa kovalla äänellä
- De-esser – hienovarainen sibilanttien rajoitus
- Brickwall limiter – volatason nosto asiakkaan kanssa sovitulle tasolle.
Nyt puheet on saatu yhteen nippuun. Tästä ne jatkavat matkaansa Master-bussiin, jossa puheet ja jinglet yhdistetään. Master-bussissa on vielä yksi limitteri, joka on lähinnä estämässä signaalin nousemisen 0-tasoon (ikävän säröytymisen estämiseksi).
Panorointi?
Jos puhujat kuulostavat toinen toisiltaan, niin pieni raitojen panorointi voi tehdä podcastin kuuntelusta miellyttävämpää. Panoroinnissa käytän 5 – 7 % panorointia vasemmalle tai oikealle – riittävästi, jotta panoroinnin aistii, mutta kuitenkin sen verran hillitysti, että kuulokuva ei ole missään tapauksessa ärsyttävästi kallellaan edes nappikuulokkeilla.
Lopputarkastus
Avaan valmiin podcast-miksauksen Adobe Auditionissa ja tarkastan vielä, että äänenvoimakkuudet eri puhujien kesken ovat linjassa toistensa kanssa. Pitääkö hiljempaa puhuvan olla hiljemmalla kuin kovaa kailottavan vieraan? Vai pitääkö niiden olla samalla volatasolla? Jos hiljemmalla, niin kuinka paljon? Kuuluvatko editit? Kuulostavatko kaikkien puheäänet mahdollisimman hyvältä? Onko miksaus linjassa mahdollisen podcast-sarjan aikaisempien jaksojen kanssa? Näitä kysymyksiä pyörittelen joskus viimeiseen hetkeen asti, ennen kuin pakkaan podcastin lähetysvalmiiksi asiakkaalle.
Yhteenveto
Jos jotain haluaa tehdä, niin se kannattaa tehdä mahdollisimman hyvin. 🙂
-Panu