Ostin kaksi uutta kitarapedaalia, tai siis uutta ja uutta – suoraan 80-luvultahan nämä ovat! Yamaha Flanger FL-01 (=Korg FLG-1) on vanha tuttavuus – sellainen on studiolla jo vanhastaan, mutta korjattavana. Hankin toisen kappaleen helpottamaan vanhan yksilön korjausta. Yamaha Octaver OC-01 (=Korg OCT-1) on tietääkseni melko harvinainen pedaali. Ison yrityksene valmistama harvinainen vintagepedaali tarkoittaa yleensä sitä, että kitaristit eivät tykänneet siitä ja siksi sen valmistus lopetettiin. Eli ennen kuin alan hehkuttaa ”jes harvainen vintageherkkupala 80-luvun alusta, tää on hieno”-tyylillä, kerron neutraalisti, millaisia nuo efektit oikeasti ovat.
Yamaha FL-01 = Korg FLG-1
Yamaha ei näitä pedaaleja ole tehnyt – ne ovat oikeasti Korgin valmistamia. Korgilla on näistä pedaaleista identtiset versiot lukuunottamatta mallinumeroita ja runkoa. Itse piirilevy ja toiminta ovat samoja.
Ei todellakaan mikään true bypass
Yamahan vintage-pedaalit syövät soundia bypass-tilassa ja ne ovat todellisia äänenhuonontimia pedaalilaudassa. Mulla on myös Yamaha Phaser PH-01 ja siinä on sama juttu bypassin kanssa – ääni menee hieman särölle, oli efekti päällä tai ei. Annan näiden silti olla kiinni pedaalilaudassa muiden joukossa, koska efektien tuottama särö on jotenkin hyvänkuuloista, ainakin omaan korvaani. Se korjattavana oleva Flanger-pedaali jäi mykäksi, koska aloin vaihtaa siihen laadukkaampia osia. Jotain meni pieleen ja into loppui kesken. Nyt voin korjata ja parannella sitä, koska voin vertailla toimivan yksilön kanssa signaalitietä.
Efektien soundi
Yamaha Flanger FL-01 on ”lämminsoundinen”. En yleensä käytä tuota adjektiivia soundia kuvaillessani, koska lämmin voi tarkoittaa ihan mitä tahansa – yleensä lähinnä treblen puutetta. Tässä tapauksessa tarkoitan lämpimällä harmonista, monimutkaista, orgaanista ja yllätyksellistä soundia, jota ei pysty digitaalisesti mallintamaan. Pedaali lähtee elämään ihan omaa elämäänsä kun feedback-nuppia vääntää maksimiasentoon. Manual-nuppia kääntelemällä efektiä voi muljuttaa käsipelillä. En ole vastaavaa muissa pedaaleissa nähnyt.
OC-01-oktaaverista ei ole vielä kokemusta. Voisin kuvitella sen muistuttavan Electro-Harmonix Octaveria sillä erolla, että ääni on keskialueella säröytyneempi. Tästä tulee tilanneraporttia kun ehdin testata pedaalia käytännössä.
Nämä yksilöt ovat olleet osa Yamahan tosi harvinaista multipedaalijärjestelmää. Virtaliitin ei ole normaali, joten näitä täytyy käyttää paristolla tai 9 VDC muuntajalla paristoliittimen kautta. Saattaa olla, että poraan näihin paikat normaaleille DC-liittimille niin ei tarvitse säätää adaptereiden kanssa.
Ensimmäinen testi
Laitoin pedaalit kiinni lautaan ja testasin niitä Les Paulilla Mesa/Boogie MK3 -yhdistelmällä. Octaverin nupit rahisivat hieman, mutta pedaali kuitenkin toimi. Vertailin sitä pedaalilaudassa kiinni olevan Electro-Harmonix-oktaaverin kanssa. Yamahan soundi on kapeampi, melko keskialuevoittoinen ja tosi tumma, jopa liian tumma. Siihen verrattuna EH on tosi hifi, toistaen raikkaasti treblet ja bassot muhkeina ja silti hyvällä erottelulla. Yamahan soundista tuli heti mieleen Ritchie Blackmoren kitara Rainbow’n Difficult to cure -albumilla. Pedaali toimii kitarasoolojen paksuntamiseen kun wet-mixin pitää alle 40 prosentissa. 100 % wet kuulostaa oikeastaan aika ankealta.
Vihreä Flanger-pedaali olikin jo vanha tuttavuus. Huomasin heti, että näissä on suuria eroja. Tämä yksilö ei lähtenyt oskilloimaan samalla tavalla kuin vanha yksilöni, suurinta feedback-asetusta käyttämällä. Soundi oli silti tuttu ja inspiroivan orgaaninen ja rikas. Jätän tämän Flangerin pedaalilautaan paraatipaikalle ensimmäiselle riville.
FL-01 lohkokaavio
MN3007 ja MN 3101
Jos elektroniikka ei kiinnosta, niin skippaa eteenpäin… FL-01-flangerissa efektin sydämessä ovat MN 3007 bucket brigade ja MN 3101 clock generator. Mulla on siis kaksi näitä flangereita ja toisessa on efekti mykkänä. Kohdennan vianhaun nyt näiden kahden chipin toiminnan tutkimiseen ja tein sitä varten alla olevan pinout-kuvan MN 3007:stä.
