Tänään oli vuorossa taustanauhan tuotantosessio ja aiheena Van Halen – Jump. Kyseistä artistista tuli valitettavasti viime viikolla yläkerran heavyorkesterin soolokitaristi ja nyt tuli tilaus tehdä kitarakuningasta kunnioittaen eräälle bändille taustanauha Jump-hitistä. Bändissä on livenä rummut, basso, kitara, laulu + taustalaulut basistilta ja kitaristilta, joten Jumpin tapauksessa tarve on tehdä käytännössä vain se kuuluisa syntikkasoundi.
Biisi on niin kuuluisa, että ajattelin googlata sen tempon ajan säästämiseksi. 129, 130, 132, 122-129. OK, eli internet ei osaa olla yksimielinen edes näin yksinkertaisesta asiasta… Päädyin tekemään taustanauhan tempoon 131. Alkuperäinen on hieman hitaampi, mutta en ole varma, oliko se 130 vai onko sitä edes soitettu klikillä. Kitarasoolon komppi varsinkin on sellainen, että jos se on soitettu klikillä niin rumpali on tippunut siitä pihalle. 131 bpm siis ja sillä mennään!
Soundi on periaatteessa yksinkertainen: pari sahalaitaa ilman sen kummempia filttereitä päällekkäin. Jump teki sahalaitasoundin niin kuuluisaksi, että nykyään softasyntikoissa tämä raaka sahalaitasoundi on nimetty Jumpiksi. Käyttämässäni OB-Xd-syntikassa on ’Here Goes Jump OB-Xd’-niminen preset, jota päätin käyttää tänään äänilähteenä.
Van Halen kosketinsoundin signaaliketju
Jump-soundi vaatii oikean syntikan lisäksi jälkiprosessointia. Olin kuulevinani soundissa chorusta. 1/4 delay siellä on myös, feedback 0, wet 10 %. Lisäksi perässä vielä kunnon stadionkaiku. Laitoin delayta ennen vielä yhden kompressorin, koska intron waveformia (mikä tämä sana nyt olikaan suomeksi, unohdin) tutkiessani olin sitä mieltä, että pieni kompressori siellä on oltava joukossa mukana. Softube dbx 160 sai tänään kunnian hoitaa kompressoinnin.
OB-Xd:stä löytyi Van Halen preset
Tällaiseen EQ-käppyrään päädyin tehdessäni vertailua alkuperäiseen.
Nykyään tätä chorusta tulee käytettyä eniten. Tämä taisi tulla Native Instruments KOMPELETE -paketin mukana.
dbx 160 -tyylinen kompressori – gain reduction 0 … 3 dB.
Cakewalk Sonitus:delay on varmaan 20 vuotta vanha. Käyttöliittymä ei fotorealistisella 3D-grafiikalla elvistele, mutta soundi ja käytettävyys hiirellä on parasta mitä voi toivoa.
Perään vielä pari kaikua – ensin plate ja sitten vanha mutta edellen toimiva Wavesin RVerb. ValhallaPlatessa lisäsin kaikuun modulaatiota antamaan osaltaan chorusta soundiin.
Laitoin alkuperäisen Jumpin vasempaan ja omat syntikat oikeaan kaiuttimeen ja aloin etsiä soundia tekemällä vertailevaa tutkimusta: säätöä => exportointi Adobe Auditioniin taajuusvasteen tutkimiseksi => korjaavaa säätöä. Tätä tein vajaat 15 kertaa, jonka jälkeen projekti kuulosti tältä:
Muistin intron riffin suunnilleen ulkoa, mutta päätin käyttää apuna joskus vuonna Sarvi ja Kypärä (TM) löytämääni MIDI-tiedostoa, jonka joku oli laittanut vapaaseen levitykseen nettiin 2000-luvun alkupuolella. Muokkasin sitä sieltä täältä, varsinkin soolon kohdalta tarkemmin alkuperäistä kunnioittavaksi. Soolon loppupuolen rytmit ovat yllättävän hankalia. Soitin ne talteen tahti kerrallaan kuunnellen alkuperäistä monta kertaa luuppina ja yrittäen sitten matkia fraseerausta.
Vertailu – vasemmassa kanavassa alkuperäinen, oikeassa kanavassa omatekemä
Kolmen päivän kuluttua…
Keskityin ylempänä dokumentoimassani taustanauhan tuotannossa lähinnä oikeantyyppisen soundin hakemiseen, en niinkään soiton yksityiskohtiin. Kuuntelin biisin pari kertaa läpi ja huomasin asioita, jotka olin jättänyt täysin huomioimatta aiemmin.
Ensinnäkin kaiku on panoroitu voimakkaasti oikeaan kanavaan. Ei tällä nyt keikkatilanteessa ole juuri merkitystä, koska taustanauha voi jäädä monoksi (vasen kanava klikille, oikea musiikille), mutta jos lähdetään hieromaan asiaa yksityiskohtaisesti, niin tuokin pitäisi ottaa huomioon. Toisaalta tuskin Van Halen keikalla itsekään tällaisia panorointeja on tehnyt – todennäköisesti koskettimet on tuotu miksauspöytään sellaisenaan ja FOH-pöydässä on laitettu perään ripaus kompressoria ja kaikua.
Mutta sitten itse kosketinraidan sovitukseen: mitä ihmettä bridgessä ja kitarasoolon alla soitetaan? Näissä kohdissahan biisin leppoisasti eteenpäin kulkeva groove katkeaa ihan toisenlaiseksi kompiksi. Biisi on onneksi superhitti, joten Youtubesta löytyi toinen toistaan parempia tutoriaaleja kosketinosuuden soittamiseen. Bridge on vielä jollakin tasolla looginen, mutta kitarasoolon alla lähdetään sellaisille vesille, että tuntuu kuin kyseessä olisi eri biisi. Biisin pääriffi liikkuu turvallisesti valkoisilla koskettimilla. Kitarasoolossa on vain mustia koskettimia ja vasen käsi tekee muun bändin kanssa synkooppeja, jotka sotkevat oikean käden soittoa entisestään. Taustanauhaa tehdessä tämä ei ole mikään juttu, mutta lyön vetoa, että valtaosa kosketinsoittajista kompastuu Jumpia soittaessaan viimeistään kitarasoolon kohdalla. Kosketinsoolo on jo helpompi – loppuosa on nopea, mutta ei mitenkään uskomattoman nopea. Rytmivaihdos hitaampaan ihan soolon lopulla on ehkä vaikein.
Tässä ”Doctor Mixin” tekemä tutoriaali, jonka mukaan teen biisiin lopullisen sovituksen. Kitarasoolo alkaa kohdasta 2:18. Jos et ole koskaan tutkinut, mitä koskettimet tekevät Eddien soolon alla, niin tunnistaisitko tätä edes samaksi biisiksi?