13.11.20211: Tämä oli pedaalilautani vuonna 2019. Nyt tilaa vievä Tube Driver on saanut lähteä, samoin Small Clone, Blues Driver ja Precision Overdrive. Tilalla on Yamaha Octaver, Yamaha Analog Phaser, Yamaha Analog Flanger ja Dunlop Cry Baby.
Harmi, että pedaalilauta on niin pieni – ei siihen mahdu kuin pari perusjuttua. Tässä pedaalit signaalitiellä olevassa järjestyksessä pienine esittelyineen.
Stage Five Pedaalilauta
Hommasin Stage Five pedaalilaudan jo yli 10 vuotta sitten kyllästyttäni omatekoisiin virityksiin. Lauta tarjoaa pedaaleille reguloitua, laadukasta tasa- ja vaihtovirtajännitettä. Siinä on myös hyvänkuuloinen etuaste, jolla signaalin voi säätää sopivaksi kitaraa vaihtaessani. Tietysti etuasteen voi myös ohittaa.
Liitäntöjä on kaikkeen tarpeeseen. Olisi efektilenkkejä joka lähtöön. Löytyy kuulokevahvistin, joka on jäänyt mulla kyllä lähes ilman käyttöä; studiolla sitä ei tarvitse ja keikoilla käytän kulmaa tai langatonta korvamonitorointia.
Pedaalilautaan integroitu kaapelitesteri on sitä vastoin keikan pelastaja! Kun ääntä ei kuulu, niin tuolla voi tarkastaa kitarajohdon toimivuuden parissa sekunnissa. Vihreä valo = OK, punainen = Houston, we have a probem.
Pedaalien välijohdot ja virtajohdot saa piiloon pedaalin lattian alle paremmin kuin mitä ne tuossa kuvassa parhaillaan ovat – siistin ilmettä sitten, kun lopullinen setup on löytynyt parhaillaan meneillä olevan mylläyksen päätteeksi.
Electro-Harmonix Octave Multiplexer
Muusta voi tinkiä, mutta tästä en luovu, vaikka pedaali on iso rohjo ja vie hirveästi tilaa. Octave Multiplexer on oktaaveri, eli se tuottaa äänestä alaoktaavin, kytkintä kääntämällä myös kaksi oktaavia alemman äänen. Pedaali toimii vain yksittäisille nuoteille. Sointuja se ei osaa tulkita oikein ja niiden kohdalla lopputulos on epämääristä hälinää.
Soundi on paksu ja eläväisen orgaaninen! Tykkään tästä paljon enemmän kuin Bossin oktaaverista, jonka myös olen omistanut.
Tämä oktaaveri toimii mainiosti myös bassoon. Oheisessa esimerkissä soitin Fender Jazz Bassoa Octave Multiplexerin läpi. Perässä saattaa olla Electro-Harmonix Bigg Muff Bass, mutta en ole varma.
Sähkökitara + Octave Multiplexer (wet n. 40 %) + overdrive = tanakka riffisoundi!
Boss Chromatic Tuner TU-3
Viritinpedaali, ei sen kummepaa paitsi että tästä pedaalista voi jakaa 9 VDC sähköä eteenpäin seuraaville pedaaleille sopivalla jatkojohdolla. Kuvan setupissa alarivillä kolme muuta pedaalia ottavat sähkönsä Bossin kautta.
Sitten kun TU-3 hajoaa, hommaan tilalle TC Electronic:in virittimen, koska se vie vähemmän tilaa.
Boss Blues Driver BD-2
Ensimmäinen pedaali virittimen jälkeen on yleensä Boss SD-1 Pulutec-modilla, mutta nyt vaihdoin sen tilalle Blues Driverin. Pedaali tuottaa klassisen rock-särön, joka sekoittuu huomaamattomasti putkivahvistimen säröön.
Electro-Harmonix Small Stone
Small Stone liikkuu aktiivisesti tämän pedaalilaudan ja hyllyn välillä. Taas se on tullut lautaan takaisin antaakseen myöhemmin tietä Small Clone chorukselle, jonka jälkeen sekin lähtee lepäämään. Small Stone phaserin hyvä ominaisuus on true bypass, joten se ei häiritse signaalia silloin, kun sitä ei käytetä.
Chandler Real Tube Driver
1U räkkikokoinen putkietuaste mahtuu pedaalilautaan kun se laitetaan mahtumaan! Laite vie neljä arvokasta pedaalipaikkaa, joihin olisin voinut laittaa ties mitä härpäkkeitä. Testattuani pitkästä aikaa Chandleria sille oli yksinkertaisesti pakko löytää paikka laudasta. Olen käyttänyt tätä aiemmin myös räkitettynä tai irtonaisena kitaranupin päällä. Kokeeksi laitoin sen kuitenkin pedaalilautaan, koska saatan tulla toimeen tällä pienemmällä pedaalimäärällä myöhemmin ilmi tulevan syyn takia…
Real Tube Driver tuottaa harmonisesti rikkaan overdriven 12AX7-putkella. Soundi on rock, ei yhtään metalli. 80-luvulla esim. Eric Johnson käytti tätä räkkiversiota keikoilla ja myös David Gilmourin nimi pullahtaa säännöllisesti esiin laitetta googlatessa.
Horizon Devices Precision Overdrive
Uusin tulokas pedaalikokoelmaani on ystävältäni pitkäaikaiseen lainaan saamani Horizon Devices Precision Overdrive. Pedaali tuottaa säröä sooloihin ja moderneihin komppeihin tiukasti ja tarkasti. Erikoisuutena on säädettävä, älykäs gate, joka vaimentaa turhat hurinat. Gate on oikeasti hyödyllinen! Se ei katkaise ääntä kokonaan, vaan hiljentää turhaa roskaa soitettujen nuottien väliltä luonnollisen kuuloisesti. En ihmettele, että pedaalista on kirjoitettu niin paljon myönteiseen sävyyn.
MXR 90
Pedaalilauta ei ole pedaalilauta, jos siinä ei ole MXR 90 phaseria. Käytän phaseria joko tosi hitaalla tai lähes äärimmäisellä asetuksella, yleensä en mitään siltä väliltä. Ääriasennossa phaser pulppuaa märästi kuin kuuma lähde rikiltä tuoksuvaa vettä. Hidas asetus toimii clean-kitaran ja delayn kanssa silloin, kun tarkoitus on loihtia elokuvallisen eeppisiä äänimaisemia sointuja näppäilemällä.
Ibanez Digital Delay III DDL20
DDL20 on Ibanezin valmistama digitaalinen delay 80-luvulta. Jos mitään digitaalista voi kutsua vintageksi, niin tämä alkaa olla sellainen! Tykkään pedaalin soundista niin paljon, että tämä on itse asiassa jo toinen omistamani yksilö. Poljin ensimmäinen kappaleen loppuun. Laite samplaa äänen varmaan jollain 10 kHz näytteenottotaajuudella tai alemmalla ja se kuulostaa pikemminkin analogi delaylta kuin modernilta digitaaliselta. Käytän yleensä n. 500 ms alueella pyöriviä viiveaikoja, mutta tästä irtoaa myös superlyhyet, jopa muutamien millisekuntien mittaiset viiveet. Kun sellaisen yhdistää isoon feedbackiin, niin kitarasoundi alkaa muistuttaa puhuvaa robottia!
En harrasta juuri koskaan nimien pudottelua, juuri tämä DDL20 oli Pete Wallin pedaalilaudassa ainakin jollain Tavastia-klubin keikalla III-levyn aikoihin. Olen hyvin varma, että hän käytti nimenomaan tätä pedaalia ainakin III-levyllä. Seuraavassa biisissä Ibanez Digital Delay III kuuluu selkeästi intron kitarassa:
E-Bow
Octave Multiplexezrin vieressä on jemmassa E-Bow, jota käytän kitarasooloissa silloin, kun kaikki muut ideat on käyty läpi porakonetta myöten.
Puuttuvat pedaalit
Missä on wah-wah?
Missä on flanger?
Missä on analog delay?
Missä on chorus?
Missä on reverb?
Missä on ring modulator?
Missä on [efektin nimi]?
Simo Vaatehuoneelta sanoisi tähän, että ”eikä tässä vielä kaikki”! Jos ja kun tarvitsen lisää efektejä, niin nappaan studion räkistä mukaan Fractal Audio Axe FX III MK 2:n ja sille suunnitellun MIDI-pedaalin. AxeFX saa hoitaa loput efektit. Voi myös olla, että en käytä keikalla ollenkaan kitaravahvistinta, vaan käytän AxeFX:n vahvistin- ja kaappimallinnuksia.