Tähän tulee tietoa Yamaha OC-01 Octaver kitarapedaalista. Pedaali on lähes identtinen Korg OCT-1:n kanssa. Korg on valmistanut kummatkin pedaalit ja ero Yamahan versioon on käytännössä vain se, että Korgissa on standardi DC-jakki kun taas Yamahassa on eksoottinen moninapaliitin, jota käytettiin vain nykyään superharvinaisessa Yamahan omassa pedaalilaudassa. 2020-luvulla sillä ei ole enää mitään käyttöä, joten poistan liittimen kaikista eteeni tulevista vanhoista Yamaha-pedaaleista ja laitan tilalle nykyaikaisen DC-jakin.
Korg & Yamaha -kitaraefektien huolto-ohjekirja (PDF): Korg Effects Series Service Manual
DC-liitin Yamaha OC-01 Octaver-pedaaliin (ja muihin saman sarjan pedaaleihin)
Kaikissa Korgin Yamahalle valmistamissa 80-luvun alun pedaaleissa on 6-pinninen liitin, mutta ei tavallista DC-liitäntää. Tällä modauksella OC-01-pedaali saadaan toimimaan muuntajalla ilman, että tarvitsee adapteria muuntajasta 9 V pariston liittimeen.
Ohje:
- Irrota 6-pinninen moninapaliitin.
- Puhdista yläpuolelta katsottuna toiseksi laitimmaiset reiät.
- Kierrä n. 12-15 cm pätkä mustaa ja punaista johtoa toistensa ympärille. Porakoneella tämä on hauskempaa kuin käsin. 🙂
- Kolvaa musta ja punainen johto kuvan mukaisesti reikiin 2 ja 5 (pedaalin etupuolelta katsottuna).
- Poraa DC-liittimelle sopiva reikä pedaalin ulkokuoreen. Paras paikka on vanhan liittimen päällä.
- Kiinnitä DC-liitin reikään.
- Kolvaa musta johto DC-liittimen keskinapaan ja punainen reunaan.
- Tarkasta yleismittarilla, että johdot ovat oikein:
– Liittimen mustan johdon korvakkeesta pitää olla suora yhteys kondensaattorin C1 miinuspuolelle (katso kuva).
– Punainen johto menee liittimen 5 kautta vasemmassa yläkulmassa olevalle diodille D1. - Kytke 9 V tasajännite.
- Tarkasta, että diodin D1 ja konsenaattorin C1 vasemmanpuoleisten jalkojen välissä on n. +9 V tasajännite.
- Tarkasta, että TL062 ja JRC4558 opamppien kantoihin 8 tulee n. +9 V tasajännite.
Tämä ohje käy sellaisenaan kaikkiin 80-luvun alun Yamaha-pedaaleihin, kuten Yamaha Flanger FL-01, Yamaha Phaser PH-01, Yamaha Chorus CH-01 jne.
Opareiden vaihto
Tässä pedaalissa käytetään kaikille kitarapedaaleille tyypillisiä TL062 ja JRC4558 -opareita. 4558 on ’se legendaarinen overdrive-pedaalien’ opari. TL062 on 4558:n kanssa pinniyhteensopiva vähävirtainen 2-kanavainen opari, joka on parhaimmillaan juuri kitarapedaaleissa paristoja käytettäessä. Nämä Yamahan vintage-pedaalit syövät paristoja sen verran ahnaasti, että käytän niitä vain muuntajan kanssa. Siksi pieni tehonkulutus ei ole minulle tärkeää ja vaihdan TL062-opareiden tilalle ’hifimmät’ vaihtoehdot.
Pöydällä oli jo valmiina TL072-opareita edellisestä modausprojektista, joten laitoin ne kahden TL062:n tilalle. Opareiden alle laitoin IC-kannat, jotta voin myöhemmin vaihtaa TL072:ien tilalle helposti muita opareita, jos sellaiselle sattuu tulemaan tarvetta. Muutenkin kantojen käyttäminen modatessa on järkevää, koska silloin itse oparia ei tarvitse kärventää kolvauksen aikana.
Yamaha OC-02:n piirilevy tuotti tässä vaiheessa pienen yllätyksen; opareiden pinnien reiät ovat piirilevyllä standardia leveämmällä! Käänsin pihdeillä kannan jalkoja lievään ”haara-asentoon” ja ne yltivät tällä tavalla juuri ja juuri hyväksyttävästi piriilevyn läpi . Eikö muka 80-luvun alussa ollut vielä standardoitu tällaisia asioita..?
Yllä olevassa kuvassa on yhden oparin juotokset piirilevyn alapuolella. Näyttääkö sekavalta? -Sitä se myös on. Pinkki johto on kiinnitetty kahden pinnin kanssa yhteiseen tinaläjääm. Toiseksi ylimmän jalan juotos vasemmalla puolella on myös tosi epämääräinen. Nämä kannattaa puhdistaa & tarkastaa huolellisesti, jos opareita lähtee vaihtamaan. Pinki johto vie signaalin POLARITY-kytkimelle
Epästandardin reikien leveyden takia kokeilin halkaista IC-kannan yhdelle oparille. Jalat yltivät paremmin piirilevyn läpi, mutta lopulta työmäärä oli suurempi. Puolikkaat kannat oli hankala laittaa paikoilleen. Toisaalta oparin pitkät jalat oli helpompi taivuttaa normaalia leveämmäksi.
Korvasin kaikki TL062:t ja 4558:t TL072:illa. Pedaalin soundi muuttui selkeästi puhtaammaksi, myös bypass-tilassa.
Kondensaattoreiden ym. osien vaihto
Vaakamallinen C1-kondensaattori, joka näkyy DC-liittimen vaihtoa koskevassa kuvassa, on virransyötössä oleva 100 uF elko. Vaihdoin sen uuteen ja tuoreeseen. Pystymallinen käy tähän ihan yhtä hyvin, koska DC-liitinmodauksen jälkeen kotelon sisälle ei voi enää laittaa muovista tilanjakajaa, jonka vuoksi piirilevyn päällä oli tosi ahdasta.
C1:n vieressä on diodi D1. Sen voi jättää paikoilleen, mutta itse vaihdoin tilalle uuden N4005 tai N4006:n. D1-diodi suojaa piirilevyä siltä varalta, että DC-liittimeen syötetään vahingossa jännitettä väärällä napaisuudella.
Kaikki signaalitiellä olevat 1 uF elkot kannattaa vaihtaa parempilaatuisiin 1 uF/50V malleihin.
Yllä olevassa kuvassa olen vaihtanut C17-kondensaattorin uuteen. Pedaalin etupuolella olevat korkeat konkat kannattaa kääntää tuolla tavalla vaaka-asentoon, koska muuten ne eivät mahdu kotelon sisälle.
Kalibrointi
Oktaaverissa on yksi trimmeri kalibrointia varten.
Säätöohje:
Optimaalisti kalibroitu signaali on X-akselin suhteen suunnilleen symmetrinen:
Tällä tavalla trimmeri vaikuttaa signaaliin:
Kalibroinnin jälkeen testasin soundia kitaralla todellisessa käyttöympäristössä. En ole varma, oliko oktaaviefekti paremi tai huonompi kuin ennen (ennen kalibrointia signaali oli huomattavasti X-akselin alapuolella), mutta nyt pedaali alkoi luoda tosi herkästi oktaaviefektiä, vaikka en soittanut kitaralla mitään. Kalibroin pedaalin uudestaan korvakuulolta ja toin trimmerin asetusta aika paljon takaisin alkuperäisen suuntaan. Nyt pedaali pystyy kiltisti hiljaisena silloin kun sisääntulosignaali on normaalia taustakohinaa.
10 min koesoiton aikana huomasin, että käyttökelpoisin alue oktaaviefektille löytyy kitaralla 2. oktaavin F-oktaavista (A-kielen 8. väli tai D-kielen 3. väli) ylöspäin. Sitä alempana ’tracking’ ei ole tasalaatuista; jotkut nuotit soivat ilman oktaavia, toiset epäselvästi, jotkut oikein. F:stä ylöspäin efekti toimii kuitenkin melko luotettavasti. Pitää jo tässä vaiheessa artikkelia mainita, että soundiero pedaalilaudassani olevaan Electro-Harmonix Octave Multiplexer -oktaaveriin on huima. Yamaha on ’pehmeä,’ ’pyöreä’, ’lussu’, alaoktaavi on ’vähän sinne päin’ verrattuna Electro-Harmonixiin, joka on ’murea’, ’aggressiivinen’, ’selkeä’, ’syvä’, ’rehevä’, ’miehekäs’, ’orgaaninen, ’rikas’ ja ’täyteläinen’. Tuliko tarpeeksi adjektiiveja…? 😀 Yamaha (ja Korg) -oktaaveria ei kannata käyttää basson kanssa. Parhaiten se toimii sekoittamalla Direct-signaalia min. 40 % oktaavin kanssa ja laittamalla perään overdriveä. Parhaat soundit sain Pulutec-modatulla Boss SD-1:llä. Soundi oli aika lähellä Ritchie Blackmoren kitarasoundia Rainbow – Difficult To Cure -biisin introssa.