Julkaistu

Taustanauha keikalle: Van Halen – Jump

 

Tänään oli vuorossa taustanauhan tuotantosessio ja aiheena Van Halen – Jump. Kyseistä artistista tuli valitettavasti viime viikolla yläkerran heavyorkesterin soolokitaristi ja nyt tuli tilaus tehdä kitarakuningasta kunnioittaen eräälle bändille taustanauha Jump-hitistä. Bändissä on livenä rummut, basso, kitara, laulu + taustalaulut basistilta ja kitaristilta, joten Jumpin tapauksessa tarve on tehdä käytännössä vain se kuuluisa syntikkasoundi.

Biisi on niin kuuluisa, että ajattelin googlata sen tempon ajan säästämiseksi. 129, 130, 132, 122-129. OK, eli internet ei osaa olla yksimielinen edes näin yksinkertaisesta asiasta… Päädyin tekemään taustanauhan tempoon 131. Alkuperäinen on hieman hitaampi, mutta en ole varma, oliko se 130 vai onko sitä edes soitettu klikillä. Kitarasoolon komppi varsinkin on sellainen, että jos se on soitettu klikillä niin rumpali on tippunut siitä pihalle.  131 bpm siis ja sillä mennään!

Soundi on periaatteessa yksinkertainen: pari sahalaitaa ilman sen kummempia filttereitä päällekkäin. Jump teki sahalaitasoundin niin kuuluisaksi, että nykyään softasyntikoissa tämä raaka sahalaitasoundi on nimetty Jumpiksi. Käyttämässäni OB-Xd-syntikassa on ’Here Goes Jump OB-Xd’-niminen preset, jota päätin käyttää tänään äänilähteenä.

Van Halen kosketinsoundin signaaliketju

Jump-soundi vaatii oikean syntikan lisäksi jälkiprosessointia. Olin kuulevinani soundissa chorusta. 1/4 delay siellä on myös, feedback 0, wet 10 %. Lisäksi perässä vielä kunnon stadionkaiku. Laitoin delayta ennen vielä yhden kompressorin, koska intron waveformia (mikä tämä sana nyt olikaan suomeksi, unohdin) tutkiessani olin sitä mieltä, että pieni kompressori siellä on oltava joukossa mukana. Softube dbx 160 sai tänään kunnian hoitaa kompressoinnin.

OB-Xd:stä löytyi Van Halen preset

Tällaiseen EQ-käppyrään päädyin tehdessäni vertailua alkuperäiseen.

Nykyään tätä chorusta tulee käytettyä eniten. Tämä taisi tulla Native Instruments KOMPELETE -paketin mukana.

dbx 160 -tyylinen kompressori – gain reduction 0 … 3 dB.

Cakewalk Sonitus:delay on varmaan 20 vuotta vanha. Käyttöliittymä ei fotorealistisella 3D-grafiikalla elvistele, mutta soundi ja käytettävyys hiirellä on parasta mitä voi toivoa.


Perään vielä pari kaikua – ensin plate ja sitten vanha mutta edellen toimiva Wavesin RVerb. ValhallaPlatessa lisäsin kaikuun modulaatiota antamaan osaltaan chorusta soundiin.

Laitoin alkuperäisen Jumpin vasempaan ja omat syntikat oikeaan kaiuttimeen ja aloin etsiä soundia tekemällä vertailevaa tutkimusta: säätöä => exportointi Adobe Auditioniin taajuusvasteen tutkimiseksi => korjaavaa säätöä. Tätä tein vajaat 15 kertaa, jonka jälkeen projekti kuulosti tältä:

 

Muistin intron riffin suunnilleen ulkoa, mutta päätin käyttää apuna joskus vuonna Sarvi ja Kypärä (TM) löytämääni MIDI-tiedostoa, jonka joku oli laittanut vapaaseen levitykseen nettiin 2000-luvun alkupuolella. Muokkasin sitä sieltä täältä, varsinkin soolon kohdalta tarkemmin alkuperäistä kunnioittavaksi. Soolon loppupuolen rytmit ovat yllättävän hankalia.  Soitin ne talteen tahti kerrallaan kuunnellen alkuperäistä monta kertaa luuppina ja yrittäen sitten matkia fraseerausta.

Vertailu – vasemmassa kanavassa alkuperäinen, oikeassa kanavassa omatekemä

Kolmen päivän kuluttua…

Keskityin ylempänä dokumentoimassani taustanauhan tuotannossa lähinnä oikeantyyppisen soundin hakemiseen, en niinkään soiton yksityiskohtiin. Kuuntelin biisin pari kertaa läpi ja huomasin asioita, jotka olin jättänyt täysin huomioimatta aiemmin.

Ensinnäkin kaiku on panoroitu voimakkaasti oikeaan kanavaan. Ei tällä nyt keikkatilanteessa ole juuri merkitystä, koska taustanauha voi jäädä monoksi (vasen kanava klikille, oikea musiikille), mutta jos lähdetään hieromaan asiaa yksityiskohtaisesti, niin tuokin pitäisi ottaa huomioon. Toisaalta tuskin Van Halen keikalla itsekään tällaisia panorointeja on tehnyt – todennäköisesti koskettimet on tuotu miksauspöytään sellaisenaan ja FOH-pöydässä on laitettu perään ripaus kompressoria ja kaikua.

Mutta sitten itse kosketinraidan sovitukseen: mitä ihmettä bridgessä ja kitarasoolon alla soitetaan? Näissä kohdissahan biisin leppoisasti eteenpäin kulkeva groove katkeaa ihan toisenlaiseksi kompiksi. Biisi on onneksi superhitti, joten Youtubesta löytyi toinen toistaan parempia tutoriaaleja kosketinosuuden soittamiseen. Bridge on vielä jollakin tasolla looginen, mutta kitarasoolon alla lähdetään sellaisille vesille, että tuntuu kuin kyseessä olisi eri biisi. Biisin pääriffi liikkuu turvallisesti valkoisilla koskettimilla. Kitarasoolossa on vain mustia koskettimia ja vasen käsi tekee muun bändin kanssa synkooppeja, jotka sotkevat oikean käden soittoa entisestään. Taustanauhaa tehdessä tämä ei ole mikään juttu, mutta lyön vetoa, että valtaosa kosketinsoittajista kompastuu Jumpia soittaessaan viimeistään kitarasoolon kohdalla. Kosketinsoolo on jo helpompi – loppuosa on nopea, mutta ei mitenkään uskomattoman nopea. Rytmivaihdos hitaampaan ihan soolon lopulla on ehkä vaikein.

Tässä ”Doctor Mixin” tekemä tutoriaali, jonka mukaan teen biisiin lopullisen sovituksen. Kitarasoolo alkaa kohdasta 2:18. Jos et ole koskaan tutkinut, mitä koskettimet tekevät Eddien soolon alla, niin tunnistaisitko tätä edes samaksi biisiksi?

 

Julkaistu

Taustanauhan tekemistä: Queen – Radio Gaga

Nyt tuli tarve että tulevalle cover-keikalle syntikkaosuuksien taustanauha Queen – Radio Gaga -biisistä. Lähdin liikkeelle kuuntelemalla Youbesta biisin pari kertaa läpi. Sitten latasin alkuperäisen Queenin version Cakewalk-äänitysohjelmaan tarkemmin tutkittavaksi.

Aluksi tempo:  112,08. Mistä toi 8 sadasosaa tuli 112:n päälle, oisko nauhamasterointi tms. syynä… Tai halu tehdä tarkan tempon löytäminen vaikeaksi?

Sitten suoraan bassosyntikan kimppuun. Se on mitä ilmeisimmin tehty Oberheimilla. Latasin siis netistä pikaisella Googletuksella löytyneen OB-Xd VST -syntikan. Lähdin liikkeelle Van Halen – Jump -presetistä: kaksi sahalaitaista oskillaattoria, detunetusta reilu 10 senttiä. Filter-osastolla cutoff 0:ksi, samoin resonance. Filter Envelope -osasstoa säädin pitemmän aikaa. Asetukset näkyvät alla olevassa kuvassa.

Queen - Radio Gaga Oberheim basso

Tässä vaiheessa soundi oli vielä liian kirkas. Laitoin syntikkaraidalle perään FabFilter Q3 -EQ:n leikkaamaan pois yläpäätä:

Nyt pääsin jo oikealle alueelle – suurin osa satunnaissita kuulijoista ei varmaan huomaisi mitään eroa alkuperäiseen.

Sitten ohjelmoimaan rumpuja. Myöhemmin liverumpali soittaa tämän osuuden, mutta näin taustanauhan kehittelyvaiheessa on kiva kuunnella syntikoita mahdollisimman oikeaa versiota vasten.

Soundit tein Native Instrumentsin Battery4:llä LinnDrum Kit -settiä muokaten:

Shaker on muuten alkuperäinen LinnDrum, mutta se on viritetty -4 puolisävelaskelta alaspäin ja panoroitu klo 21 vasemmalle.

Tässä vaiheessa, n. tunnin tutkimusmatkan jälkeen intro kuulostaa seuraavalta:

Tämä ei tule olemaan taustanauhan lopullinen sävellaji, mutta nämä MIDI-osuudet on helppo soittaa sisään alkuperäisen nauhan kanssa ja myöhemmin sitten transponoin projektin laulajalle sopivaksi F => Eb tai D.

Soitin bassosynan suunnilleen valmiiksi koko biisin osalta. Seuraavaksi homma jatkuu syntikkajousisoundien etsimisellä, mutta nyt tuli yö vastaan eli jatkan tätä myöhemmin. 🙂

[25 tuntia myöhemmin]

Syntikkasoundit alkavat olla jo auttavasti paikoillaan, vaikka osa vielä puuttuu. Taas on kello kohta 01.30 yöllä, joten täytyy lopettaa tältä illalta ja jatkaa projektia myöhemmin. Alla pieni videonpätkä, jonka otin sillä aikaa kun äänitin Korg M1 synamoduulia audioraidaksi.

Piano/harppusoundit yritän loihtia Dexed VST-synalla. Dexed yrittää mallintaa Yamaha DX-7:n mahdollisimman autenttisesti. Aika lähelle se pääsee, täytyy myöntää.

Päivä 3

Koskettimet ovat nyt kunnossa ja ne saavat jäädä odottamaan lopullista sävellajia. Tästä taitaa tulla studion hinnastoa vilkuillen vuosikymmenen kallein taustanauha. 😀

 

Julkaistu

Videopodcast-tuotantoa

Videopodcast-tuotantoa - Pulu Studio

Pari vuotta sitten kaikki alkoivat tehdä podcasteja. Nyt yritykset ovat siirtymässä äänipodcasteista videopodcasteihin. Lisätään vain kamera ja yhdistetään se äänen kanssa. Yksinkertaista, eikö vain?

Pari muuttujaa

Podcastien äänitys on teknisesti lopulta melko yksinkertaista; jos käytössä on hyvät mikrofonit ja kunnollinen tallennin, niin äänityspaikan akustiikka ja puhujat ovat ainoita muuttujia tekniikan kannalta. Mutta sitten kun pakettiin lisätään kuva, täytyy ottaa huomioon valaisu, sisustus ja sopivat kuvakulmat. Vieraiden täytyy kiinnittää huomiota pukeutumiseen ja esiintymiseen – ulkonäöllä onkin nyt väliä. Mikrofonit eivät saa peittää kasvoja, jotta kameraan tulisi hyvännäköistä kuvaa. Toisaalta mikrofonien pitäisi olla lähellä, jotta muuttuvissa olosuhteissa huoneen yleensä huono akustiikka ei pääse sotkemaan lopputulosta.

Lisäksi ääni ja kuva tallennetaan eri paikkoihin: ääni monikanavaisena esim. tässä tapauksessa käyttämääni Zoom H6 -nauhuriin ja kuva kahdella kameralla omille muistikorteilleen.

Videopodcast-tuotantoa asiakkaan luona - Zoom H4 -nauhuri
Kuva: Zoom H6 – tällä voi äänittää neljä kanavaa yhtä aikaa sisään. Helppo ja nopea laite keikkakäytössä!

Podcast-äänen editointi

Jo satoja podcasteja editoineena voisin yleistää puhujat karkeasti kahteen ryhmään: niihin, jotka käyttävät poisleikattavia täytesanoja ja niihin, jotka käyttävät poisleikattavia täytesanoja. Öö, mutta eikös nuo olleet samanlaisia nuo ryhmät? Niinpä.

Suomen kielen yleisimmät sanat ja sanayhdistelmät ovat editointikokemukseni mukaan öö, niinku, tota,  [maiskis], ikään kuin, tavallaan, totta puhuttuna tota siis niinku, öö siis niinku tota, ikäänkuin siis niinku tota ja [kovaääninen sisäänhengitys + narinaa]. Lisäksi monet puhujat toistavat sanoja huomaamatta huomaamatta, antaen leikkaajalle leikkaajalle mah- mah- mahdollisuuden käyttää parasta sanaa. 🙂

Äänipodcasteja viimeistellessäni leikkaan pois tällaisia täytesanoja ja epäröintikohtia, jolloin sisältö tulee ulos selkeämmin ja sujuvammin. Videopodcastissa tämä ei kuitenkaan toimi…

Videopodcast-äänen editointi

Tähän väliin täytyy kommentoida, että artikkelin kuvassa olevat äänittämäni henkilöt puhuivat todella ammattitaitoisesti, eikä heidän puheessaan ollut tällaisia yleisiä ongelmia!

Videopodcastin ääniraitaa ei voi noin vain lähteä leikkelemään, koska silloin kuva ja ääni menisivät pois synkasta. Editit täytyy tehdä samaan aikaan sekä kuvaan että ääneen videoeditorissa. Nykyään Youtube-videoissa on hyväksyttyä tehdä edittejä kuvakulmaa vaihtamatta, mutta yrityspodcasteissa, joissa on asiantuntijoita vieraana puhumassa painavaa asiaa, ei sellainen ole hyväksyttävää. Editit täytyy tehdä hienovaraisemmin vaihtamalla samalla kamerakulmaa. Toisaalta kameraakaan ei voi vaihdella sekunnin välein, joten epävarmasti puhuttu ääniraita on vain jätettävä lopputuotteeseen.

Tässä kohtaa elävä kuva tulee mukaan pelastamaan tilannetta: kun katsoja näkee puhujan, antaa hän heti enemmän anteeksi pientä epäröintiä nähdessään kaikki eleet ja ilmeet. Kaikkia öö-sanoja ei tarvitsekaan editoida pois. Videopodcastien editoinnissa käytetään laveampaa sivellentintä; niistä leikataan vain selkeitä taukokohtia, joissa juontaja vaikkapa kysyy kameran näkymättömissä olevalta tuottajalta ajankäytöstä ja siitä, että miten aiheen käsittelyä pitäisi mahdollisesti vielä jatkaa.

Pulu Studio tarjoaa tällä hetkellä videopocastien ääniraitojen äänityksen sekä äänen ja kuvan editointia. Ensi vuonna (2021 alussa) toiminta laajenee kuvapuolelle. Hankinnassa on huippuluokan 4K -kamerat ym. asiaankuuluva valokalusto. Samalla studio laajentaa podcastien tuotantoa kokonaisten konseptien toimittamiseen. Ota yhteyttä sähköpostilla, jos yrityksenne tarvitsee ääni- tai videopodcast-sarjan jonkin aiheen ympäriltä. 🙂

Julkaistu

Tyrmä – Disconnect Me [death metal]

Tyrmä on kesällä 2020 perustettu black / death metal -bändi, joka lähti liikkeelle laulaja Ms Ektoplasman kyllästyttyä laulamaan korkeita stemmoja poppibiisien kertseihin heleän korkealla äänellään. Yhdessä taustalaulusessiossa Ekto sai referenssiksi kuunnella Prodigyn Firestarter -biisiä. Bändi oli hänelle tuttu, mutta se johdatti nuoren, lupaavan poppilaulajattaren musiikin pimeimmälle puolelle.

Tässä biisi, jonka päähenkilö kieriskelee halvaantuneena henkisissä tuskissaan toivoen hoitajien irrottavan hänet letkuista.

Bändi alkaa tehdä seuraavaa biisiä loka-marraskuussa. Tyylilaji vaihtunee tämän jälkeen black metalliin. Täällä studiolla kun on tullut kaikenlaisia bändejä vastaan niin monesti asiakkaat kysyvät, että ketä täällä on käynyt. Sanon yleensä, että olen äänittänyt peräkkäisinä päivinä gosbelia ja death metallia. Nyt saisi taas joku gosbel-bändi ilmaantua studiolle niin saisin tästä tuoreen referenssin siihen moninaiseen tyylilajien kirjoon, jota studiolla pääsee kuulemaan.

Biisin tuotannosta vielä sen verran, että äänimaailma on yhdellä sanalla luonnehdittuna ’brutaali’. Jos lempimusamaku pyörii Radio Novan, Suomipopin ja Saimaan Aaltojen välissä, niin vältä biisin kuuntelua. Tuo ei ole lastenmusiikkia. 🙂

Julkaistu

Ilotulituksen äänentoisto kauppakeskuksessa eli joulukausi alkoi (nyt jo…)

Tänään oli vuorossa ilotulituksen musiikin äänentoistokeikka Espoossa kauppakeskus Pikkulaivassa. Olin siellä myös viime vuonna ja sitä edellisenä, joten tänä vuonna ei tarvinnut säätää alkujärjestelyiden kanssa.

Vartijat olivat aidanneet parkkipaikalta alueen yleisölle + poppikoneilleni. Kävin repimässä estenauhat maahan, jotta saisi autoni parkkiin aidatulle alueelle. Tässä vaiheessa kaksi vartijaa tuli kuulustelemaan minua tuiman näköisenä.

– Milläs asioilla sitä ollaan?

Oli pakko vedättää heitä hetken aikaa…

– Mä otan nämä esteet pois, että saan autoni tähän parkkiin.

Katseet tulivat tuimemmiksi, mutta ennen kuin vartijat ehtivät reagoida niska-perse-otteella, kerroin asiani:

– Hoidan ilotulituksen äänentoistoa ja olin tässä myös viime vuonna.

Vartijoiden tuimat :(-ilmeet muuttuivat hetkessä :):iksi ja vartijat alkoivat auttaa minua sähköjen saannissa.

Ilotulituksen järjestäjä oli pari viikkoa aiemmin tilannut minulta uuden taustanauhan ilotulituksiin ”asiakkaalle”. Sain eilen tietää, että soittaisin itse leipomani taustanauhan Pikkulaivan yleisölle. Taustanauhan tekemiseen sain tällaisen ohjeistuksen:

”Tarvitaan 6-minuuttinen musiikki. Jotain jouluista voisi olla. Musiikin tulisi olla ilotulitukseen so pivaa ja lapsiperheystävällistä.”

Ajattelin ensin, että ”helppo nakki, tämä tulee valmiiksi saman iltapäivän aikana”. Mietin musiikkia lopulta useamman päivän ja päädyin tällaiseen ajatushimmeliin:

– Aluksi countdown FIVE – FOUR – THREE – TWO – ONE – ZERO !!!
– Saman tien lähtee Walking In The Air.
– Eeppisempi Phantom Of The Opera / Nightwish jatkaa hetken aikaa, koska edustamani yrityksen ilotulituksissa pitää olla aina annos Tarja Turusta / Nightwishiä.
– Vaihdetaan kevyempään tämän päivän poppiin: Sia ja Avicii. Milleniaalit tykkäävät, 40+ ikäryhmä ei tunne biisejä.
– Lopuksi kun isot pommit tulevat taivaalle, on Rammstein – Mein Hertz Brennt ainoa oikea vaihtoehto.

Julkaistu

Ajatuksia podcastin tuottamisesta

Marraskuussa podcastien äänitykset ovat jatkuneet vilkkaina. Uusia asiakkaita ilmaantuu tasaista tahtia ja vanhatkin palaavat tekemään äänityksiä, eli ehkä täällä on jotain tehty oikein! 🙂 Tänään vieraina oli jo sellaista porukkaa, että nauroin tilausta vastaanottaessani mielessäni, kuinka en tiennyt edes vitsinä unelmoida tällaisista projekteista. Jos podcast-vieraan esimies olisi tullut paikalle, niin kaupunginosan päällä olisi pörränyt pari helikopteria ilmatilaa varmistamassa.

Pääsin tekemään A/B-vertailua Pulu Studion ja kilpailevan studion podcastien laadun välillä, koska jatkoin erään podcast-sarjan tuotantoa asiakkaan antamilla samoilla spekseillä. Lopputulosta vertaillessani sain loihdittua mielestäni korvaa miellyttävämmän, tasapainoisen puheäänen, jota on vaivatonta kuunnella.

Superherttaa sen olla pitää

Äänitän podcastit parhaillaan laajakalvoisilla kondensaattorimikrofoneilla aina kun vain mahdollista. Shure SM7 näyttää olevan suosittu useammassakin amerikkalaisessa pro-luokan podcast-studiossa, mutta itse en tykkää siitä; se tuottaa kyllä erittäin kuivan, vähäkaikuisen signaalin, mutta laajasta taajuusvasteesta huolimatta soundi ei ole yhtä lämmin ja pehmeä kuin ikuisella suosikillani, AKG C414-B ULS:llä.  C414:ssä on neljä suuntakuviota, joista podcasteissa käytän superherttaa. Se tarjoaa kapeimman suuntakuvion soundin kustannuksella – hertta on parempi, 8-kuvio vielä parempi ja omni loistava (hyvässä tilassa).  Podcast-äänityksessä haluan minimoida vuodot, joita laajakalvoisia kondensaattorimikrofoneja käytettäessä väistämättä tulee melko paljon. Siksi tuo superhertta antaa kokonaisuutena paremman lopputuloksen; vähemmän vuotoääniä = enemmän mikrofonin takana olevaa puhujaa => parempi lopputulos.

Mikrofonien ja puhujien sijoittelu ympyrään

Olen harkinnut pitkään pyöreän neuvottelupöydän hommaamista, sellaista, jossa on reikä keskellä. Pöydän halkaisijan pitäisi olla mallia ”suuri”, eli pari metriä. Sellaista pöytää ei ole vielä tullut vastaan. Kuvittelin löytäväni pk-seudulta kolmesta tai neljästä palasesta koottavan kokoontaitettavan ympyräpöydän, mutta aika hiljaista on. Nyt olen luopunut pöytäsuunnitelmasta ja asetellut podcastien puhuja joko vastakkain tai 120 asteen välein reilun parin metrin päähän toisistaan äänityshuoneen keskelle. Tämä vaikuttaa olevan toimiva ratkaisu; kaikki näkevät helposti toisensa ja keskustelu on helppoa. Mikrofoniständeille jää runsaasti tilaa keskiympyrään. Kaikki halukkaat saavat eteensä nuottitelineen tai pienen apupöydän.

Kilpaileva vaihtoehto kahdelle puhujalle

Yhden asiakkaan luona podcastit äänitetään alla olevan kuvan näköisen pöydän äärellä. Tähän mahtuu tietenkin vain kaksi henkilöä. Mikrofonien asettelu on myös haasteellista, koska ne pitää laittaa niin lähelle toisiaan. Äänityksen ajaksi pöydälle rakennettiin puhujilta lähes näköyhteyden peittävät akustoinnit vuotoäänien vähentämiseksi. Soundista tuli aika hyvä, mutta podcast-vieraan olo ei välttämättä ole kaikkein rennoin, kun edessä on iso U:n muotoinen akustiikkapaneeli ja pöydän toisella puolella olevasta puhujasta näkyy vähän otsatukkaa…

Podcast 2 hengelle - pöytä

Toisaalta tällaisessa asetelmassa tunnelmasta tulee väkisinkin tiivis… En kuitenkaan hommaa samanlaista 2 hengen baaria studioon.

Jälkieditointi

Kun podcastin äänitys on päättynyt, niin mitä teen jälkituotannossa? Aivan ensimmäisenä varmuuskopioin raakaraidat turvaan – joko toiselle kovalevylle tai ftp-siirrolla Pulu Studion serverille (varsinkin valtiomiestason äänitysten yhteydessä). Sen jälkeen käyn jokaisen raidan yksitellen läpi Adobe Auditionilla seuraavasti:

  • Mahdollisesti n. 6 dB kohinanpoisto 0-300 Hz alueella, jos studioon on kantautunut melua ulkopuolelta. Korkeammat taajuudet eivät tule läpi rakenteista.
  • Hälyäänien poistaminen / vaimentaminen (yskäisyt, papereiden plärääminen jne.)
  • Maiskutteluäänien vaimentaminen (puhujata riippuen jos tarpeen)
  • Jos raidalla on hiljainen puhuja: vuotoäänien vaimentaminen manuaalisesti 6 dB, jos joku toinen vieras puhuu kovalla äänellä.

Kun kaikki raidat on käyty tuolla tavalla läpi, alan säätää puhujien soundeja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi raitakohtaisia EQ:ita (Fabfilter Pro-Q3 / natural phase tai medium linear phase tätä kirjoittaessani) korvakuulolta säätäen. Lisään jokaiselle erillisraidalle myös puheäänelle kompressorin (Fabfilter Pro-C2 tätä kirjoittaessani). Luonnollista soundia haettaessa kompressoin kovimpia ääniä 1-3 dB, naurunremakkaa enemmän.  Lisään raitakohtaiset de-esserit, jos niitä tarvitaan.

Nyt raidat ovat valmiita kulkemaan summattavaksi bussiin. Bussissa on:

  • EQ – Yleensä highpass 80 Hz, muuten tasainen
  • Compressor – ottaa kiinni silloin, kun kaksi tai useampi vieras puhuu yhtä aikaa kovalla äänellä
  • De-esser – hienovarainen sibilanttien rajoitus
  • Brickwall limiter – volatason nosto asiakkaan kanssa sovitulle tasolle.

Nyt puheet on saatu yhteen nippuun. Tästä ne jatkavat matkaansa Master-bussiin, jossa puheet ja jinglet yhdistetään. Master-bussissa on vielä yksi limitteri, joka on lähinnä estämässä signaalin nousemisen 0-tasoon (ikävän säröytymisen estämiseksi).

Panorointi?

Jos puhujat kuulostavat toinen toisiltaan, niin pieni raitojen panorointi voi tehdä podcastin kuuntelusta miellyttävämpää. Panoroinnissa käytän 5 – 7 % panorointia vasemmalle tai oikealle – riittävästi, jotta panoroinnin aistii, mutta kuitenkin sen verran hillitysti, että kuulokuva ei ole missään tapauksessa ärsyttävästi kallellaan  edes nappikuulokkeilla.

Lopputarkastus

Avaan valmiin podcast-miksauksen Adobe Auditionissa ja tarkastan vielä, että äänenvoimakkuudet eri puhujien kesken ovat linjassa toistensa kanssa. Pitääkö hiljempaa puhuvan olla hiljemmalla kuin kovaa kailottavan vieraan? Vai pitääkö niiden olla samalla volatasolla? Jos hiljemmalla, niin kuinka paljon? Kuuluvatko editit? Kuulostavatko kaikkien puheäänet mahdollisimman hyvältä? Onko miksaus linjassa mahdollisen podcast-sarjan aikaisempien jaksojen kanssa? Näitä kysymyksiä pyörittelen joskus viimeiseen hetkeen asti, ennen kuin pakkaan podcastin lähetysvalmiiksi asiakkaalle.

Yhteenveto

Jos jotain haluaa tehdä, niin se kannattaa tehdä mahdollisimman hyvin. 🙂

-Panu

 

 

Julkaistu

Vaalipodcasteja viikottain

MustRead

Mustread.fi on käynyt tekemässä Pulu Studiolla suuria vaalikeskusteluja joka maanantai. Ensi viikolla julkaistaan vielä yksi jakso. Podcastit ovat maksumuurin takana, mutta kaikillahan on Mustreadiin tunnarit, joten sinne voi mennä kuuntelemaan viimeistä Pulu Studion podcast-soundia.