Nykyään digitaalinen äänitys on tehnyt soundien loihtimisesta alaan perehtyneelle käsittämättömän helppoa. Kun kaikki on mahdollista, niin onko kaikkien mahdollista tehdä koko ajan maailman parhaita biisejä maailman parhailla soundeilla? Jos näin on, niin miksi kaikki eivät nykyään tee aina vain upeampaa musiikkia – kun se kerran ei ole enää laitteita kiinni?
Yltäkylläisyyden ongelma
Kun kaikki on saatavilla, niin mikään ei enää tunnu miltään. Tämä on yleismaailmallinen viisaus, mutta mennään takaisin biisintekoon…
1970-luvulla tehtiin maailmanhistorian upeimpia rockin klassikoita, vaikka käytössä oli rajoitettu määrä raitoja. EQ:issa oli kiinteät alueet ja Q-arvot, analogiset kompressorit olivat kalliita, eikä niitä riittänyt jokaiselle erilliselle raidalle. Kaikuja oli käytettävissä yksi tai jopa kaksi. Delay-pedaaleja ei oltu vielä keksitty.
2020-luvulla käytössä on upeasoundiset, parametriset EQ:t, joilla voi säätää soundin kirurgisella tarkkuudella mieleisekseen. Voit laittaa monialuekompressorin vaikka jokaiseen soittimeen. Laulut on mahdollista tunettaa kohdalleen sävelaskeleen tuhannesosan tarkkuudella. Kaikki on mahdollista ja kaiken lisäksi lähes ilmaisilla plugareilla. Täällä studiollakin käytän ilmaista Cakewalk-äänitysohjelmaa. Se muuttui maksuttomaksi pari vuotta sitten kun yksi singaporelainen yritys osti sen talousvaikeuksissa rypevältä Gibsonilta. Sivuhuomautuksena täytyy mainita, että plugareissa ja soundipankeissa on kiinni tuhansia euroja, mutta se ei liity nyt tähän…
Biisin visio
Kun teet uuden biisin, niin kuvittele sen soundimaailma ennen kuin lisäät ensimmäistäkään EQ:ta tai kompressoria projektiin. Tiedä, mitä olet tekemässä ja mihin olet pyrkimässä. Jos haet vuoden 1968 kitarasoundia, niin rajoita itseäsi käyttämään tuon aikakauden tyylistä tuotantotapaa – silloin et voinut hioa soundista kaikkia rosoja pois, jotta mikään ei vahingossakaan maistuisi miltään. Anna epäpuhtauksien soida. Ne muuttuvat lopullisessa biisin miksauksessa väreiksi, josta korva tunnistaa kappaleen.
Kun vahva visio soi päässä valmiina, niin voit tehdä rohkeapia päätöksiä äänitysvaiheessa. Kaikkea ei tarvitse varmistaa, esim. äänittämällä kitarasta DI-signaali ennen ja jälkeen pedaalilaudan + mikitettynä 8 eri mikrofonilla jne… Jos tiedät, että hakemasi soundi vaatii Marshall JTM 45 -nupin ja 1960a -kaapin SM57:lla ja MD421:llä mikitettynä, niin käytä vain niitä! Säästät vaivaa ja aikaa. Samalla rajoitat miksausvaiheessa tehtäviä valintoja. Se on vain hyvä juttu: kun kaikkea ei jätetä levälleen, niin biisin miksaaminen on kivempaa ja se alkuperäinen visio jää soimaan lopputuotteeseen.